Kasvisparkittu nahka

Nahka, Yleinen

Koska nahkan kuvioinnissa käytetään kasvisparkittua nahkaa, keskitytään seuraavassa tekstissä kasvisparkin erikoispiirteisiin ja nahkan valmisteluun kuviointia varten. Nahkan parkitsemiseen liittyvistä tekniikoista löytyy lukuisia artikkeleja netistä, tämän tekstin lopusta löytyy joitakin linkkejä aiheeseen.

Suurin osa nykyisin käytettävästä nahkasta on kromiparkittua. 1800-luvun loppupuolella kehitetty menetelmä mahdollistaa nahan tehokkaan ja nopean käsittelyn teollisuutta varten. Kromiparkittu nahka on vettähylkivä, hyvin värinsä säilyttävä, taipuisa ja helposti käsiteltävä nahkatyyppi. Koska kromiparkittu nahka on lähes vedenpitävää, se soveltuu hyvin esim. nahkatakkien ja kenkien materiaaliksi, mutta saman ominaisuuden vuoksi kyseinen nahkatyyppiä ei voida käyttää perinteiseen kuviointiin.

Kasvisparkitseminen on vanha, perinteinen vuodan käsittelytapa. Menetelmä on aikaavievä, ja vaati enemmän sekä työtä että ammattitaitoa, mikä valitettavasti tarkoittaa myös korkeampaa hintaa. Kasvisparkitseminen on ympäristöystävällinen tapa käsitellä nahkaa,  koska kasveista ja puista saatavien parkkiaineiden (mm. tanniini) käytön lisäksi ylimääräisiä kemikaaleja ei juurikaan tarvita. Kasvisparkittu nahka ei kestä kosteutta yhtä hyvin kuin kromiparkittu nahka, mutta juuri tämä ominaisuus mahdollistaa nahkan kuvioimisen. Kuvioinnin jälkeen nahka voidaan käsitellä vettähylkiväksi, mutta täysin vedenpitävää siitä ei saa. Siinä missä kromiparkitsemisen avulla saavutetaan tasalaatuinen, kestävä ja enemmän tai vähemmän teollinen ulkonäkö, ovat kasvisparkitut vuodat yksilöllisiä niin väritykseltään kuin ulkonäöltäänkin. Kasvisparkitusta nahasta valmistetut tuotteet myös ”elävät” koko elinkaarensa ajan. Vuosia käytössä olleen kasvisparkitun nahkatuotteen patinaa on mahdotonta jäljitellä teollisesti.

Kasvisparkitun nahkan paksuus ilmoitetaan maailmalla painona neliöjalkaa kohti. Paksuuden millimetreissä, ja soveliaan käyttötarkoituksen voi tarkistaa oheisesta taulukosta. Taulukon alkuperää ja alkuperäistä tekijää en enää muista, pahoittelut tekijälle.

leather-thickness

 

Nahan valmistelu kuviointia varten (Casing)

Tässä seuraavassakin tekstinpätkässä tulen käyttämään sekaisin suomenkielisiä ja englanninkielisiä termejä, koska osalle termeistä en ole löytänyt järkevää suomenkielistä käännöstä. Suomenkielisen materiaalin löytäminen nahkan kuvioinnista on muutenkin kiven alla, joten ainakin osa käyttämistäni termeistä voi olla vääriä, koettakaa kestää.

Tässä työvaiheessa tarkoituksena on saada nahkaan tarvittava määrä kosteutta (=vettä), joka mahdollistaa nahan kuvioimisen. Käytännössä työstettävä nahka kastellaan joko sienellä, sumutinpullolla, vesihanan alla tai upottamalla vesiastiaan. ”Oikeita” tapoja on monia, mutta päätavoite on kuitenkin saada nahka kasteltua kuviointia varten.

Nahan kastelemisen jälkeen kosteuden annetaan tasaantua. Englanninkielistä termiä ”casing” käytetäänkin erottamaan työtapa pelkästä nahkan kastelusta (”wetting”). Kun nahka on kasteltu riittävästi, sen annetaan kuivahtaa, kunnes pinnan väri alkaa palautua alkuperäiseen väriin. Tämän jälkeen työstettävä kappale suljetaan esim. muovipussiin, ja annetaan kosteuden tasaantua yön yli. Oikein valmisteltu (cased) nahka on helppoa työstää, ja mahdollistaa tarkemman, terävämmän ja paremman värisen kuvioinnin. Lisäksi yön yli asettunutta nahkaa pystyy työstämään pidempään, ennen kuin se on liian kuivaa kuvioitavaksi.

Mikä on sitten oikea määrä kosteutta? Lukuisissa kirjoissa, lehdissä ja foorumeilla kirjoitetuissa artikkeleissa sanotaan, että oikean määrän löytää vain kokeilemalla. Koska jokainen vuota on oma yksilönsä, ne tarvitsevat myös yksilöllisen määrän vettä. Itse olen päätynyt seuraavaan menetelmään:

  • Työstettävä kappale joko liimataan liukaspintaiselle pahville tai ohuelle muoville tai alapuoli (flesh side) teipataan kauttaaltaan esim. ilmastointiteipillä kastelun ja kuvioinnin aiheuttaman venymisen tai kutistumisen minimoimiseksi. Kiinnitysmenetelmää valittaessa kannattaa ottaa huomioon tuotteen lopullinen rakenne. Liimasta jää aina jälki.
  • Kappaletta kastellaan päältä (grain side) sienellä, kunnes se on lähes läpi kostunut, eli vettä tihkuu hieman läpi alapuolle. Tällöin kasteltu nahka tuntuu taipuisalta, jopa hieman ”savimaiselta”
  • Kappaleen annetaan kuivahtaa, kunnes alkuperäinen väri alkaa palata pintaan. Nahkan pinta tuntuu kuitenkin selvästi viileältä verrattuna kuivaan nahkaan.
  • Kappaleen koosta riippuen, se voidaan tämän jälkeen sulkea esim. isoon minigrip-pussiin tai suuremman kappaleen ollessa kyseessä tavalliseen muovipussiin. Muovipussin ei tarvitse olla täysin ilmatiivis, tarkoituksena on ainoastaan säilyttää nahkassa oleva kosteus, ja antaa sen levitä tasaisesti työstettävään kappaleeseen.
  • Seuraavana päivänä nahka on valmis työstettäväksi. Kappaleen pinnan pitäisi olla tässä vaiheessa lähes alkuperäisen, kuivan pinnan värinen, mutta sen pitäis tuntua silti taipuisalta. Liian märkään nahkaan kuvioitaessa työn jäljestä tulee suttuista ja epätarkkaa koska työstetty pinta pyrkii palaamaan alkuperäiseen muotoonsa. Liian kuiva nahka taas on liian kovaa työstettäväksi. Kokeilemalla huomaa tässäkin oikean kosteusasteen.
  • Nahan toistuvaa uudelleenkastelemista pitäisi yrittää välttää, koska pinnan kasteleminen uudelleen vaikuttaa myös jo työstettyyn alueeseen, jolloin kuvioinnin tarkkuus kärsii. Laajoja pintoja kuvioitaessa kosteutta voi yrittää säilyttää jakamalla työstettävä alue osiin. Ainoastaan kuvioitava alue pidetään näkyvissä, ja loppu säilytetään muovilla peitettynä.

Nahkaa voidaan työstää myös ilman yön yli odottelua, mutta kuten edellä mainittiin, parempi työn jälki saavutetaan antamalla kosteuden tasoittua rauhassa.

Aiheeseen liittyvää lukemista:

http://www.leatherworker.net/Bob%20Park/Casing%20Leather.pdf

http://www.jarnaginco.com/Vegetable%20tanned%20leather.pdf

https://braintan.com/barktan/1basics.htm

http://wikikko.info/wiki/Nahan_valmistus

Mainokset