Peto-blogi

Yleinen

Nahkan kuvioiminen (carving & tooling) on Suomessa varsin tuntematon käsityömuoto. Tämän blogin tarkoituksena on kertoa työmenetelmistä, materiaaleista ja työkaluista joita käytän töissäni.

Suomenkielistä materiaalia aiheesta löytyy vain vähän, ja monille termeille en ole löytänyt ”virallista” suomenkielistä käännöstä. Tästä johtuen teksteissä käytetään sekaisin sekä suomennoksia että englanninkielisiä termejä.

Tietoni nahkatöistä on hankittu pääasiassa yrityksen ja erehdyksen kautta, suomalaisilta nahkaguruilta, ulkomaisesta kirjallisuudesta sekä alan forumeilta. En siis ole millään tavalla koulutettu alan ammattilainen, utelias ja kunnianhimoinen harrastaja sitäkin enemmän. Yhtäkään artikkelia ei pidä ottaa absoluuttisena totuutena  tai oppimateriaalina, eikä kirjoittaja ota vastuuta mahdollisista asiavirheistä.

Mikko

Mainokset

Swivel Knife

Työkalut, Yleinen

Swivel Knife eli joissakin Suomalaisissa lähteissä kuvioveitsi, on yksi nahkakuvioinnin tärkeimpiä työkaluja. Veitsellä viilletään nahkaan kuvioinnin ääriviivat, reunukset sekä lisätään loppuvaiheessa yksityiskohtia.

Veitsen rakenne on varsin yksinkertainen, mutta tekniikka vaatii jonkin verran opettelua.

swivel

Eri valmistajien eri mallit eroavat lähinnä

  • hylsyn (barrel) pituuden ja paksuuden
  • hylsyn materiaalin
  • haarukan (yoke) muodon osalta

Veitsen rungon koko ja materiaali sekä haarukan muoto ovat henkilökohtaisia valintoja, ja kokeilemalla löytää omaan käteen sopivimman mallin. Suomen päässä eri malleja ei juurikaan pääse kokeilemaan ennen ostopäätöstä, mutta käytetyillä (varsinkin vintage/ tunnettujen valmistajien) veitsillä on varsin hyvä liikkuvuus esim. Ebayssä mikäli malli ei omaan käteen jostakin syystä sopisikaan. Useissa malleissa säätövara on varsin hyvä, eli omasta mielestäni uuden veitsen käyttöönotto on lähinnä totuttelukysymys. Halutessaanhan tämänkin voi viedä pitkälle välineurheilun puolelle…

knife collection

 

Terän valinta taas on toinen juttu. Valinnan varaa löytyy niin terän leveyden,  mallin (straight, angled, hollow, filigree, beader, border) tai materiaalin (steel, tool steel, ceramic) osaltakin. Terät ovat usein standardi mitoitettuja, eli terät sopivat useimpien valmistajien malleihin. Poikkeuksia tietysti löytyy, joten terän ja veitsen rungon yhteensopivuus kannattaa varmistaa ennen ostoa. Eräät valmistajat (mm. Leather Wranglers) valmistavat omiin veitsiinsä sopivien terien lisäksi standardimitoitettuja teriä.

blades

Omasta mielestäni tärkein veitsen käyttöön vaikuttava ominaisuus on terän leveys. Varsinaisia nyrkkisääntöjä terän valintaan ei ole, mutta kapeammalla terällä on helpompi tehdä pientä ja tarkkaa työtä. Leveydet vaihtelevat aina puolesta tuumasta 1/8″ tuumaan, hollow ground, angled ja filigree-terät ovat yleensä asteikon kapeammalla puolella.

  • Terämalleista  suora (straight) on yleisimmin käytetty terämalli.
  • Koveraksi hiottu terä (hollow ground) on mielestäni yhtä hyvä valinta ”yleismalliksi”. Terämallin varsinaisesta käytännön erosta suoraan terään verrattuna kiistellään, mutta yleisen mielipiteen mukaan kyseessä on jälleen kerran enimmäkseen makuasia.
  • Angled- ja filigree-terät on suunnattu tarkkaan työskentelyyn, ja viisto terä mahdollistaa tiukat käännökset ja veitsen kärjen tarkan hallinnan. Näistä kahdesta filigree-terä on hiottu jyrkempään kulmaan.

Osa veitsien ja terien valmistajista tarjoaa materiaalin, leveyden ja mallin lisäksi mahdollisuuden valita terän paksuuden, ja varsinkin perinteisen Sheridan-tyylisuunnan harrastajat tuntuvat suosivan ohuempia teriä.

Materiaaleista teräs on yleisimmin käytetty materiaali edullisemmissa, ja työkaluteräs kalliimissa terissä. Keraaminen terä vaatii hyvin vähän huolenpitoa, eli terä pysyy terävänä ilman huoltoa. Haittapuolena on keraamisen terän hauraus. Keraamisen terän leikkaustuntuma jakaa myös mielipiteitä. Johtuen terän huokoisuudesta, terän kitka on suurempi kuin sileässä metalliterässä. Leikkaustuntuma on ”hitaampi”, josta joku tykkää, joku taas ei.

Itselläni on käytössä kolme veistä, leveämpi 3/8″ straight, kapeampi 1/4″ hollow ground sekä 1/4″ filigree. Veitsen valinta menee yleensä fiilispohjalta, tosin filigreetä tulee käytettyä paljon kuvioitaessa pieniä kohteita. Veitsistä, teristä ja niiden eroista puhuttaessa on hyvä muistaa, että monet ammattilaiset käyttävät veitsenä halvinta perusmallia ja ainoastaan yhtä terää. Kädentaitojen harjoittelu ja ylläpitäminen ei ikinä saisi jäädä välineurheilun jalkoihin.

Veitsen käyttäminen vaatii jonkin verran opettelua, ja esimerkiksi Youtubesta löytyy hyviä oppaita oikean asennon ja tekniikan löytämiseksi. Varsinkin aluksi kädet kipeytyvät takuuvarmasti, mutta ajan kanssa ja kokeilemalla löytyy itselle paras työskentelyasento.

Lisää luettavaa:

http://www.iilg.net/tmp/LGOC/ShopTalk_SwivelKnife.pdf

 

Tunnettuja ja yleisesti hyväksi tunnustettuja kuvioveitsien valmistajia.

http://www.leatherwranglers.com/products.html

http://www.barrykingtools.com/swivelknives.htm

http://chuck-smith-leather-tools.myshopify.com/products/copy-of-ol-smoothie-1-2-barrel-swivel-knife-1

https://www.tandyleather.eu/en-eur/home/department/tools/carving-stamping-accessories/carving-stamping-accessories.aspx?pg=2

Työkaluja 1

Työkalut, Yleinen

Tässä osioissa keskitytään tärkeimpiin punsseleihin (stamps). Näillä työkaluilla nahkaan kuvioveitsellä (swivel knife) leikattu kuvio pakotetaan kolmiulotteisempaan muotoon. Punsseleita ja niiden valmistajia löytyy paljon, artikkelin alalaidasta löytyy linkkejä tunnettujen valmistajien valikoimiin.

Punsseleiden hintahaitari on suuri, muutamasta taalasta aina yli 100$ hintaisiin käsinhiottuihin työkaluteräksestä valmistettuihin yksilöihin. Hiintahaitarin alapäästä löytyy esimerkiksi Tandy Leathfactoryn myymät Craftoolin punsselit. Tärkeimpänä erona kalliimpiin (esim. Barry Kingin) on valmistustapa. Craftoolin työkalut on valmistettu ainakin suurimmalta osin sarjatyönä valamalla jonka jälkeen punsseli kromataan käyttöiän pidentämiseksi. Valmistustapa on edullinen, mutta punsselin nahkaan jättämä jälki ei ole yhtä terävä ja tarkka kuin parempilaatuisissa punsseleissa. Craftool myy perusmallien lisäksi myös omaa Craftool Pro Stamp-sarjaa, joiden työnlaatu on ilmeisesti huomattavasti parempi ja käsityön osuus valmistusprosessissa suurempi. Omakohtaisia kokemuksia ei minulla tästä sarjasta ole.

Kalliimmat (käsintehdyt) mallit valmistetaan enimmäkseen ruostumattomasta- tai työkaluteräksestä käsin työstämällä. Materiaali on laadukkaampaa, varsi on jykevämpi ja punsselin jättämä jälki parempi. Kuten alussa mainitsin, valmistajia ja malleja löytyy loputtomiin, ja työkalujen tarve riippuu pitkälti tehtävistä kuvioinneista. Perinteisiä western-floraaleja on helpompi tehdä tietyillä punsseleilla, kun taas geometrisiin kuvioihin on omat työkalunsa. Seuraavassa on esiteltynä ”tärkeimmät” punsselit, joilla pääsee hyvin alkuun ja varsin pitkällekin.

 

Beveller

Beveller on kuviointipunsseleiden perustyökalu. Sitä käytetään nostamaan leikattu kuvio ”irti” taustasta lyömällä ääriviivan ulkopuolista aluetta sisään. Bevellereitä valmistetaan eri kokoisina, muotoisina ja erilaisilla pintakuvioilla. Bevellerin käyttö vaatii harjoittelua tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ohjesääntönä voidaan pitää, että käyttää tilanteeseen nähden suurinta mahdollista bevelleriä. Tämä helpottaa kuvioinnin työn jäljen parantamista sekä vähentää työn määrää. Tasalaatuisen työn jäljen saavuttamiseksi lyöntivoimaa on säädeltävä työkalun leveyden, nahkan kosteuden ja halutun syvyyden mukaan. Bevelleriä käytetään kuviointeja tehdessä eniten, ja sen vaikutus lopulliseen kuvioon on suurin ja näkyvin.

bevellers

Background Stamps

Backgrounderin tehtävänä on nimensä mukaisesti muokata kuvion taustaa, jotta se saadaan erottumaan paremmin. Jälleen kerran, valinnanvaraa on paljon. Backgrounderit ovat usien kooltaan pieniä, jolloin tarvittavan syvyyden saavuttaminen onnistuu pienemällä voimalla. Tästä ominaispiirteestä johtuen, työskentely näiden työkalujen kanssa vaatii erityistä tarkkuutta tasaisen pinnan saavuttamiseksi.

backgrounders

Näillä kahdella työkalulla saadaan tehtyä jo paljon. Loput esitellyistä työkaluista ovat enemmän tai vähemmän korvattavissa, mutta jokaisella niillä on kuitenkin omat ominaispiirteensä ja käyttötarkoituksensa. Luovuutta käyttämällä ja kokeilemalla on mahdollista korvata puuttuvat työkalut, ja ainoastaan lopputuloksella on merkitystä. Seuraavassa esitellään muita yleisimpiä punsseleita käyttötarkoituksineen.

 

Pear Shaderit ja thumbprintit

pearshaders

Pearshaderit ja thumbprintit ovat molemmat hyödyllisiä ja monipuolisia työkaluja. Siinä missä pear shaderit ovat muodoltaan päärynämäisiä, ovat thumbprintit pidempiä ja kapeampia. Molempien käyttötarkoitus on sama, kuvion kolmiulotteisuuden lisääminen. Punsselin pintakuvio vaikuttaa sen nahkaan jättämän jäljen lisäksi myös värjäykseen. Etenkin kuviointeja korostavia antiikkivärejä käytettäessä (palataan väreihin ja niiden käyttöön jatkossa tarkemmin) tällä on suuri merkitys. Sileällä punsselilla tehty jälki kerää vähemmän väriä kuin esimerkiksi raidoitettu jälki. Tämä sama pätee kaikkiin punsseleihin, eli värjäystä miettiessä myös bevellerin ja backgrounderin valinnalla voidaan suoraan vaikuttaa kuvioinnin lopulliseen väriin. Mikäli taustoihin, varjostuksiin ja painaumiin haluaa suuremman kontrastin (=enemmän väriä), kannattaa valita pinnaltaan kuvioitu punsseli.

 

Camouflaget ja Veinerit

camouflage

veiners

Näitä työkaluja käytetään erityisesti perinteissä western-floraaleissa, mutta mielikuvitusta hyödyntäen käyttötarkoituksia  löytyy muitakin. Camouflaget ja veinerit ovat lähes välttämättömiä työkaluja perinteisiä kukka-/köynnös-aiheita työstettäessä.

 

Edellä esitetyillä työkaluilla pääsee kuvionnin alkuun mainiosti. Työkaluja voi hankkia tarpeen mukaan lisää, ja parasta (tai pahinta..) on, että kokeiltavia malleja on loputtomasti. Parhaasta valmistajasta käydään forumeilla loputonta taistelua, ja lopullinen totuus löytyykin jostakin loppukäyttäjän korvien välistä. Muista malleista ja niiden käyttötarkoituksista kirjoittelen lisää myöhemmin.

Helppo tapa päästä alkuun on ostaa aloitussetti, joka valmistajasta ja hinnasta riippuen sisältää ainakin perustyökalut. Muutamia linkkejä aloittelusetteihin:

https://www.brisa.fi/portal/index.php?option=com_oscommerce&osMod=product_info&cPath=147_211&products_id=444&language=su

http://www.slojd-detaljer.fi/jaostot/tekstiili-nahkatyot/nahka-vuota/punsselit-sabloonat/perussarja-pid3214

https://www.tandyleather.eu/en-eur/home/department/starter-sets/starter-sets.aspx

http://goodsjapan.com/leathercraft-tool-kits-18-c.asp

http://www.gomphhackbarthtools.com  page 4

 

Ebay on hyvä lähde myös punsseleita metsästäessä. Varsinkin Craftoolin punsseleita liikkuu runsaasti, ja hyvällä tuurilla voi suurenkin setin saada varsin edullisesti. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa etsiä tunnettujen valmistajien (Barry King, Hackbarth-Gomph, Robert Beard) työkaluja, joiden jälleenmyyntiarvo on huomattavasti parempi verrattuna edullisempiin valmistajiin.

 

Lisää luettavaa:

http://leatherworker.net/forum/index.php?showtopic=19616

http://www.ebay.com/gds/Craftool-guideline-/10000000002193708/g.html

 

Linkkejä valmistajien/jälleenmyyjien sivuille:

http://www.robertbeardtools.com

http://www.gomphhackbarthtools.com

http://www.barrykingtools.com

https://www.tandyleather.eu/en-eur/home/department/leather-stamps/leather-stamps.aspx

http://proleathercarvers.com

Kasvisparkittu nahka

Nahka, Yleinen

Koska nahkan kuvioinnissa käytetään kasvisparkittua nahkaa, keskitytään seuraavassa tekstissä kasvisparkin erikoispiirteisiin ja nahkan valmisteluun kuviointia varten. Nahkan parkitsemiseen liittyvistä tekniikoista löytyy lukuisia artikkeleja netistä, tämän tekstin lopusta löytyy joitakin linkkejä aiheeseen.

Suurin osa nykyisin käytettävästä nahkasta on kromiparkittua. 1800-luvun loppupuolella kehitetty menetelmä mahdollistaa nahan tehokkaan ja nopean käsittelyn teollisuutta varten. Kromiparkittu nahka on vettähylkivä, hyvin värinsä säilyttävä, taipuisa ja helposti käsiteltävä nahkatyyppi. Koska kromiparkittu nahka on lähes vedenpitävää, se soveltuu hyvin esim. nahkatakkien ja kenkien materiaaliksi, mutta saman ominaisuuden vuoksi kyseinen nahkatyyppiä ei voida käyttää perinteiseen kuviointiin.

Kasvisparkitseminen on vanha, perinteinen vuodan käsittelytapa. Menetelmä on aikaavievä, ja vaati enemmän sekä työtä että ammattitaitoa, mikä valitettavasti tarkoittaa myös korkeampaa hintaa. Kasvisparkitseminen on ympäristöystävällinen tapa käsitellä nahkaa,  koska kasveista ja puista saatavien parkkiaineiden (mm. tanniini) käytön lisäksi ylimääräisiä kemikaaleja ei juurikaan tarvita. Kasvisparkittu nahka ei kestä kosteutta yhtä hyvin kuin kromiparkittu nahka, mutta juuri tämä ominaisuus mahdollistaa nahkan kuvioimisen. Kuvioinnin jälkeen nahka voidaan käsitellä vettähylkiväksi, mutta täysin vedenpitävää siitä ei saa. Siinä missä kromiparkitsemisen avulla saavutetaan tasalaatuinen, kestävä ja enemmän tai vähemmän teollinen ulkonäkö, ovat kasvisparkitut vuodat yksilöllisiä niin väritykseltään kuin ulkonäöltäänkin. Kasvisparkitusta nahasta valmistetut tuotteet myös ”elävät” koko elinkaarensa ajan. Vuosia käytössä olleen kasvisparkitun nahkatuotteen patinaa on mahdotonta jäljitellä teollisesti.

Kasvisparkitun nahkan paksuus ilmoitetaan maailmalla painona neliöjalkaa kohti. Paksuuden millimetreissä, ja soveliaan käyttötarkoituksen voi tarkistaa oheisesta taulukosta. Taulukon alkuperää ja alkuperäistä tekijää en enää muista, pahoittelut tekijälle.

leather-thickness

 

Nahan valmistelu kuviointia varten (Casing)

Tässä seuraavassakin tekstinpätkässä tulen käyttämään sekaisin suomenkielisiä ja englanninkielisiä termejä, koska osalle termeistä en ole löytänyt järkevää suomenkielistä käännöstä. Suomenkielisen materiaalin löytäminen nahkan kuvioinnista on muutenkin kiven alla, joten ainakin osa käyttämistäni termeistä voi olla vääriä, koettakaa kestää.

Tässä työvaiheessa tarkoituksena on saada nahkaan tarvittava määrä kosteutta (=vettä), joka mahdollistaa nahan kuvioimisen. Käytännössä työstettävä nahka kastellaan joko sienellä, sumutinpullolla, vesihanan alla tai upottamalla vesiastiaan. ”Oikeita” tapoja on monia, mutta päätavoite on kuitenkin saada nahka kasteltua kuviointia varten.

Nahan kastelemisen jälkeen kosteuden annetaan tasaantua. Englanninkielistä termiä ”casing” käytetäänkin erottamaan työtapa pelkästä nahkan kastelusta (”wetting”). Kun nahka on kasteltu riittävästi, sen annetaan kuivahtaa, kunnes pinnan väri alkaa palautua alkuperäiseen väriin. Tämän jälkeen työstettävä kappale suljetaan esim. muovipussiin, ja annetaan kosteuden tasaantua yön yli. Oikein valmisteltu (cased) nahka on helppoa työstää, ja mahdollistaa tarkemman, terävämmän ja paremman värisen kuvioinnin. Lisäksi yön yli asettunutta nahkaa pystyy työstämään pidempään, ennen kuin se on liian kuivaa kuvioitavaksi.

Mikä on sitten oikea määrä kosteutta? Lukuisissa kirjoissa, lehdissä ja foorumeilla kirjoitetuissa artikkeleissa sanotaan, että oikean määrän löytää vain kokeilemalla. Koska jokainen vuota on oma yksilönsä, ne tarvitsevat myös yksilöllisen määrän vettä. Itse olen päätynyt seuraavaan menetelmään:

  • Työstettävä kappale joko liimataan liukaspintaiselle pahville tai ohuelle muoville tai alapuoli (flesh side) teipataan kauttaaltaan esim. ilmastointiteipillä kastelun ja kuvioinnin aiheuttaman venymisen tai kutistumisen minimoimiseksi. Kiinnitysmenetelmää valittaessa kannattaa ottaa huomioon tuotteen lopullinen rakenne. Liimasta jää aina jälki.
  • Kappaletta kastellaan päältä (grain side) sienellä, kunnes se on lähes läpi kostunut, eli vettä tihkuu hieman läpi alapuolle. Tällöin kasteltu nahka tuntuu taipuisalta, jopa hieman ”savimaiselta”
  • Kappaleen annetaan kuivahtaa, kunnes alkuperäinen väri alkaa palata pintaan. Nahkan pinta tuntuu kuitenkin selvästi viileältä verrattuna kuivaan nahkaan.
  • Kappaleen koosta riippuen, se voidaan tämän jälkeen sulkea esim. isoon minigrip-pussiin tai suuremman kappaleen ollessa kyseessä tavalliseen muovipussiin. Muovipussin ei tarvitse olla täysin ilmatiivis, tarkoituksena on ainoastaan säilyttää nahkassa oleva kosteus, ja antaa sen levitä tasaisesti työstettävään kappaleeseen.
  • Seuraavana päivänä nahka on valmis työstettäväksi. Kappaleen pinnan pitäisi olla tässä vaiheessa lähes alkuperäisen, kuivan pinnan värinen, mutta sen pitäis tuntua silti taipuisalta. Liian märkään nahkaan kuvioitaessa työn jäljestä tulee suttuista ja epätarkkaa koska työstetty pinta pyrkii palaamaan alkuperäiseen muotoonsa. Liian kuiva nahka taas on liian kovaa työstettäväksi. Kokeilemalla huomaa tässäkin oikean kosteusasteen.
  • Nahan toistuvaa uudelleenkastelemista pitäisi yrittää välttää, koska pinnan kasteleminen uudelleen vaikuttaa myös jo työstettyyn alueeseen, jolloin kuvioinnin tarkkuus kärsii. Laajoja pintoja kuvioitaessa kosteutta voi yrittää säilyttää jakamalla työstettävä alue osiin. Ainoastaan kuvioitava alue pidetään näkyvissä, ja loppu säilytetään muovilla peitettynä.

Nahkaa voidaan työstää myös ilman yön yli odottelua, mutta kuten edellä mainittiin, parempi työn jälki saavutetaan antamalla kosteuden tasoittua rauhassa.

Aiheeseen liittyvää lukemista:

http://www.leatherworker.net/Bob%20Park/Casing%20Leather.pdf

http://www.jarnaginco.com/Vegetable%20tanned%20leather.pdf

https://braintan.com/barktan/1basics.htm

http://wikikko.info/wiki/Nahan_valmistus